Etusivu

Kohteesta Klassisen baletin tekniikka ja rasitusvammat - Jalan ja nilkan alue
Versio hetkellä 10. heinäkuuta 2009 kello 12.12 – tehnyt Anu (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Klassisen baletin tekniikka ja ylikuormitusvammat. Jalan ja nilkan alue.


Tämä sivusto on tarkoitettu tanssijaa hoitavalle fysioterapeutille, joka ei tunne klassista balettia lajina. Sivustolla on mahdollista tutustua baletin tekniikkaan ja sen aiheuttamaan kuormitukseen jalan ja nilkan alueelle. Oppaasta löytyy myös tietoa jalan ja nilkan rasitusvammoista, jotka johtuvat baletin tekniikan aiheuttamasta ylikuormituksesta. Mikäli nilkan ja jalan anatomia ja fysiologia on unohtunut, löydät myös tietoa niistä nopeasti!

Baletin tekniikassa vaaditaan useilta kehon niveliltä äärimmäisiä liikelaajuuksia. Ääriasennot ovat lisäksi toistuvia ja pitkäaikaisia ja siksi ne saattavatkin ylikuormittaa tanssijan kehoa. Suurin osa balettitanssijoiden vammoista onkin rasitusvammoja. Eniten tanssijoilla on vammoja jalan ja nilkan alueella. Jalan ja nilkan niveliltä vaaditaan maksimaalista koukistus- ja ojennusliikettä eli dorsifleksiota ja plantaarifleksiota. Myös lonkkien ja alaraajojen muiden nivelten ulkokierto, jota kutsutaan baletissa aukikierroksi, aiheuttaa kuormitusta tanssijoiden jalan ja nilkan alueelle, erityisesti virheellisesti suoritettuna.


Suurin osa klassisen baletin tanssijoiden vammoista esiintyy alaraajojen alueella. (57-75%). Näistä 34-54% esiintyy nilkassa tai jalassa. (Motta-Valencia 2006, 5) Yleisin vammautumisalue tanssijalla on siten nilkan ja jalan alue.

Vaikka tanssijoilla esiintyy rasitusvammoja, jotka ovat tyypillisiä myös urheilijoille, on heillä kuitenkin vain tanssijoille tyypillisiä vammoja. (Kadel 2006, 813)