Äärimmäinen dorsifleksio: demi-plié ja hypyt

Kohteesta Klassisen baletin tekniikka ja rasitusvammat - Jalan ja nilkan alue
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Äärimmäinen dorsifleksio

Kuva D1. Normaali nilkan ja jalan dorsifleksio on 20 astetta, joillakin tanssijoilla se on 40 astetta demi-pliéssä.

Klassisen baletin tekniikassa esiintyy runsaasti ylemmän nilkkanivelen äärimmäistä dorsifleksiota. Maksimaalista dorsifleksiota vaaditaan kahdessa liikkeessä: demi-pliéssä ja grand pliéssä. Varsinkin demi-pliétä käytetään baletin tekniikassa yhdistettynä hyvin erilaisiin liikkeisiin. Sen vuoksi nilkan dorsifleksio onkin hyvin tyypillinen ylikuormitusta aiheuttava liike tanssijoilla<ref>Russel et al., 2008, 77</ref>, ja toistuvana se saattaa aiheuttaa nilkan ja jalan rasitusvammoja, mm. akillesjänteen tendiniittiä ja tendinoosia sekä anteriorista pinnetilaa. Normaali nilkan dorsifleksio on 20 astetta. Jotkut tanssijat pystyvät kuitenkin dorsifleksoimaan nilkkaninivelen demi- ja grand pliéssä 40 asteeseen (kuva D1).<ref>Huwyler 2002, 97</ref>

Demi-plié ja hypyt

Kuva D2. Demi-plié.

Ylemmän nilkkanivelen äärimmäinen dorsifleksio esiintyy mm. demi-pliéssä, jossa lonkan, polven ja nilkan niveliä koukistetaan suljetussa kineettisessä liikeketjussa. Demi-plié suoritetaan alaraajojen nivelten aukikierrossa eli maksimaalisessa ulkorotaatiossa<ref>Vaganova 1969, 17-20</ref>. Sen tarkoituksena on mm. lämmittää lihaksia balettitunnin alussa ja kehittää lihasvoimaa reisien, pohkeiden, nilkkojen ja jalkojen alueella. Se myös kehittää akillesjänteen joustavuutta ja voimaa. Demi-plié on myös tarpeellinen ponnistuksessa ennen hyppyä ja se auttaa pehmentämään alastuloa.<ref>Ahonen 2008, 100, 105</ref> Klassisen baletin tekniikassa esiintyykin suuri määrä erilaisia hyppyjä, jotka alkavat ja päättyvät aina demi-pliéhen.<ref>Vaganova 1969, 69</ref>

Demi-pliéssä tapahtuu äärimmäinen dorsifleksio pääasiassa ylemmästä nilkkanivelestä. Alemmasta nilkkanivelestä tapahtuu myös pieni 6 asteen eversioliike, joka avaa keskijalan nivelet joustaviksi reagoimaan kuormituksen muutokseen.<ref>Ahonen 2008, 103-6</ref> Liikkeessä nilkan ja jalan lihasten tulisi olla suhteellisen rentoina, tämä koskee myös tibialis anterioria, joka on pääasiallinen dorsifleksori<ref>Solomon 2005, 112</ref>. Demi-plién alaspäin menevässä vaiheessa, joka tapahtuu painovoimaa vastaan, nilkan ja jalan lihaksista erityisesti triceps surae tekee eksentristä työtä. Hypyn ponnistuksessaveiheessa, jossa alaraajan nivelet ojentuvat syvästä demi-pliéstä, nilkan ja jalan lihaksista triceps surae ja jalkapohjan lihakset supistuvat voimakkaasti.<ref>Huwyler 2002, 92</ref>

Dorsifleksiosta aiheutuva ylikuormitus baletin tekniikassa

Toistuva ja maksimaalinen dorsifleksio rasittaa sekä nilkan etu- että takaosia. Joillakin tanssijoilla demi-plién dorsifleksio on niin syvä, että ylemmässä nilkkanivelessä sääriluun eli tibian ja taluksen etummaiset luiset pinnat joutuvat kosketuksiin. Tämä aiheuttaa hankausta ylemmän nilkkanivelen anterioriseen nivelpintaan hyppyjen laskeutumisissa ja ylipäänsä runsaasti toistuvissa demi-pliéissä. Tanssijalle saattaakin kehittyä nilkan anteriorinen pinnetila taluksen ja tibian väliin. <ref>Kadel 2006, 822; Niek van Dijk 2006, 663-4</ref>

Hyppyjen suuret toistomäärät rasittavat nilkan takaosaa. Mm. akillesjänne on kovalla kuormituksella. Hyppyjen ponnistus- ja laskeutumisvaiheessa triceps surae-lihakseen ja akillesjänteeseen kohdistuu voimakasta ja nopeaa eksentristä lihastyötä. Voimakas ja nopea eksentrinen liike on jänteille erityisen kuormittävaa ja toistuvana tämä saattaa aiheuttaa mikrovaurioita jänteeseen ja johtaa vähitellen akillesjänteen tendiniittiin tai tendinoosiin.<ref>Peltokallio 2003, 452</ref> Jotkut tanssijat laskeutuvat hypyistä demi-plié-asentoon jättäen virheellisesti kantapäät ilmaan. Tämä rasittaa etenkin akillesjänteen seutua ja saattaa johtaa akillesjänteen lyhentymiseen ja tendiniittiin. <ref>Kadel 2006, 824</ref>

Viitteet

<references />

Lähteet

  • Ahonen, J. 2008. Biomechanics of the Foot in Dance. A Literature Review. Journal of Dance Medicine & Science. 12, (3), s. 99-108.
  • Huwyler, J.S. 2002. The Dancer’s body. Dance Books Ltd, Hampshire, UK.
  • Kadel, N. 2006. Foot and Ankle Injuries in Dance. Physical Medicine and Rehabilitation Clinics of North America. 17, 2006, 813-26.
  • Lind, P., Osmala, J. 2009. Haastattelu 26.5.2009. Osteopaatti ja fysioterapeutti. Suomen Kansallisooppera.
  • Russel, J.A., McEwan, I.M. & Koutedakis Y. 2008. Cinical Anatomy and Biomechanics of the Ankle in Dance. Journal of Dance Medicine & Science. 12 (3), 75-81.
  • Vaganova, A. 1969. Basic Principles of Classical Ballet. Russian Ballet Technique. Dover Publications, Inc., New York, USA.
  • Peltokallio, P. 2003. Tyypilliset urheiluvammat. CD-versio. Medipel Oy.
  • Solomon, R. 2005. An Efficient Warm-Up Based on Anatomical Topics. Teoksessa Solomon R., Solomon J., Cerny Minton, S. 2005. Preventing Dance Injuries. S. 39-51. Human Kinetics, Champaingn, USA.